Studiopäiväkirja, päivä 6 - Reverb-levy

"Olihan sitä reverbiä varmasti tarpeeksi?"

Ilosaarirock-kesätauon jälkeen studiotyöt jatkuvat. Muutama päivä on jätetty varoaikaa: meillä oli keikka koko bändillä perjantaina Popkadulla ja Marttilalla Sonik-yhtyeensä kanssa Ilosaarirockissa - ja pitihän se vähän rillata. Torstaina aamusta Saastamoisen Mikon studiolle keskustaan kokoontuessamme Kuikan, Marttilan ja Jukan kanssa kuulumisien vaihtamiseen sisältyy tiedustelu palautumisesta. Se on hiinä ja hiinä.

Päivästä on tiedossa pitkä: kahden päivän aikana tulisi saada liidikitaroista ja -lauluista suurin osa talteen, ja jälkimmäinen päivä jää torsoksi. Haemme Jukalle soundia. Vahvareina ovat Fender Deluxe Reverb ja Bluetone, kitaroina Epiphone Dot, Gibson Les Paul ja Fender Telecaster. Heti kättelyssä tehdään selväksi, että biisien ehdolla mennään ja perus rokkisoundi ei ole pakollinen. Reverbiä tosin pitää olla, se on selvä.

Ensimmäisenä biisinä on Tuuli käy, joka oli myös minun kitaroiden eka raita. Jukallakin sormet tutisevat, vaikka osansa tekee myös takana oleva pitkä viikonloppu. Homma ottaa aikansa, mutta sieltä se tulee. Päätetään mennä biisi kerrallaan niin kitaroiden kuin laulunkin osalta, joten heti pääsen itsekin tositoimiin.

Aamulla koitin ääntä availla, kun kaikki hemmetin siitepölyt, kesäflunssat ja ne jo mainitut pitkät viikonloput ovat tehneet tenänsä. Mutta ei se aukea. Jotenkin tosi kököltä kuulostaa, ja virekin heittelee ihan vaan kun silmämuna heilahtaa. Jotensakin se saadaan purkkiin, mutta kauhean tyytyväinen ei voi olla. Parempi silti edetä eikä jäädä liikaa hinkkaamaan. Mistä sitä tietää vaikkei paremmin saisikaan.

Skittojen osalta hommat alkavat lutviutua. Useammat fuzzit saavat kyytiä, kaikua tulee ja riffejä hinkataan. Kunnes uusi ongelma ilmenee: pahamaineinen vire. Selviää, että Jukan soittotyylillä F-soinnussa G-kieli on ylävireessä. Varsinkin työnimellä Lumi-biisi kulkeva ralli tuottaa haasteita. Kitaraa viritetään ja viritetään, mutta ei se vireessä pysy. Lopulta päädytään käyttämään dopingia: Jukka soittaa pari kertää riffikierron kunnolla kuntoon ja sitten sijoitetaan palaset kohdilleen. Johan onnistuu - eikä muutaman sekunnin pätkän soittamiseen mennytkään kuin pari tuntia.

F-soinnusta Marttila tekee mielenkiintoisen huomion. Me vedetään se siten, että ylin E-kieli jää vapaaksi, joten sieltä tulee E eikä F. Samalla staililla kuulemma on vedetty niin Stellan kuin Sonikinkin biisit, joten nimeämme sen Joensuu F:ksi. F-JNS löytynee soittovihkoista tästä lähin.

Laulutkin saavat uuden startin, kun vedän Kuka murhasi Kyllikki Saaren. Yhtäkkiä saan jostain uutta boostia ja vedän sen paremmin kuin koskaan. Tuntuu, että osaan sellaisia tekniikoita, joita en olemassa tiennyt olevankaan. Pimeät voimat ovat ilmiselvästi saapuneet studiolle. Tarvittiin vain riittävän saatanallinen biisi ja helvetin voimat ovat meidän. Kyllä tälle mielellään yhden sielun antoi - all hail Lord Seitan.

Päätämme, että kun kerran laulu sujuu näin hyvin - mahdollisesti jopa paremmin kuin milloinkaan enää uudestaan - niin jatkamme lauluilla ja otamme loput Jukan kitarat seuravaana päivänä. Biisit rullaa kuin vettä vaan, joten ei voi kuin olla tyytyväinen.

Päivän päätteeksi kuuntelemme saldoa ja huomaamme, että reverb on tosiaan kantavana voimana. ”Tästähän tulee varsinainen reverb-levy”, Marttila tokaisee. Siinä olisikin muuten ehkä kaikkien aikojen paskin levyn nimi: Reverb-levy. Olkoon se sitten työnimenä kunnes paskempi keksitään.